Suomen neljänneksi suurin kaupunki Vantaa on saanut viime vuosina Leinelän taidekaupunginosan sekä Kehäradan yhteydessä värikkään uudistuksen Myyrmäen asemaan. Vaikka kaupunki ei enää noudata prosenttiperiaatetta, on julkisia taidehankkeita saatu toteutettua tekemällä aktiivista yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden kanssa. Myös asukkaat ovat olleet aktiivisina ajamassa julkista taidetta.
Vantaa on noin 215 000 asukkaallaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Kaupungin identiteettiä on leimannut sinne muuttaminen: toisen maailmansodan jälkeen alkanut kaupungistuminen ja viime vuosikymmenten maahanmuutto ovat molemmat tehneet paljon uusia vantaalaisia. Samalla on syntynyt lukuisia uusia asuinalueita.
Vantaan taidemuseo Artsin julkisen taiteen kuraattori Anne Kaarna-Suomella on liki kolmenkymmenen vuoden kokemus Vantaan taide-elämästä. Julkisen taiteen kuraattorina hän koordinoi kaupungin julkisia taidehankkeita. Kaarna-Suomi muistaa, miten Vantaalla innostuttiin 1980-luvulla ensimmäisen kerran taiteen hankkimisesta uudisrakennuksiin.
”Innoittajana toimi Suomen Taiteilijaseuran kunnille suunnattu kirje, jossa kehotettiin hankkimaan taidetta rakennuksiin. Sen pohjalta vuonna 1987 syntyi periaatepäätös käyttää Vantaan vuotuisista talonrakennuskustannuksista 0,3 % taiteen hankintaan.”
Tuohon aikaan päiväkoteja ja kouluja rakennettiin kiivaassa tahdissa. Käytännön syistä taidebudjetilla hankitut teokset olivatkin enimmäkseen valmiiden taideteosten ostoja kuin tilattuja, paikkasidonnaisia teoksia.
Vuonna 2002 käyttöön otettu Tikkurilan lukio oli Vantaalla ensimmäisiä talonrakennushankkeita, jonne suunniteltiin mittava taidekonsepti. Konsepti laadittiin yhteistyössä arkkitehtitoimiston kanssa. Lukiossa voi katsella esimerkiksi Paavo Räbinän lattiaan projisoitua videoinstallaatiota ja Jorma Purasen valokuvia ja auditorion esirippua.
Pian Tikkurilan lukion valmistuttua kaupungin taloudessa alkoivat tiukat ajat, ja suora rahoitus taidehankintoihin jäädytettiin. Julkisen taiteen saamiseen piti keksiä muita keinoja. Avainasemaan nousi yhteistyön tekeminen kaupungin muiden toimijoiden kanssa.
Taiteen yleissuunnitelmalla viihtyisä asuinalue
Yksi uusi keino ilmaantui eteen, kun Vantaan taidemuseo sai vuonna 2006 aluearkkitehdilta yhteydenoton uudesta Leinelän kaupunginosasta. Alueen kaavoitusvaiheessa oli herännyt idea toteuttaa asuinalueelle taidetta, sillä kaupunki ja Leinelän rakennuttajakumppanit halusivat alueelle laadukkaita rakennuksia. Taide niin arkkitehtuurissa kuin katusuunnittelussa nähtiin yhtenä keinona saada asunnot ostajille houkuttelevammiksi.
”Toivoin alusta saakka, että taiteilijat saataisiin mukaan pohtimaan kaavaa ja taidehankintojen isoa kuvaa. Taiteilijoilla on aina parhaat ideat”, Kaarna-Suomi toteaa.
Kuvataiteilija Vesa-Pekka Rannikolta tilattiinkin Leinelän taiteen yleissuunnitelma, joka koskee yleisiä alueita, kuten katuja, puistoja ja asemanseutua. Korttelialueiden taidesuunnitelman puolestaan laati taidemaalari Markku Pääkkönen.
Alueen asemakaava edellyttää taiteen yleissuunnitelman teemojen ja elementtien noudattamista. Yleissuunnitelman mukaiset taideteokset maksettiin katu- ja puistosuunnittelun budjetista.
Yhteensä Leinelässä on teoksia noin kymmeneltä taiteilijalta. Taide on nivoutunut jo tärkeäksi osaksi asukkaiden elämää, vaikka alueen rakentaminen ei vielä edes ole päättynyt. Taidekartan avulla kaupunginosassa voi tehdä kävelyretken. Vuosittain vietetään puistojuhlaa, jonka yhteydessä on taidekierros. Myös alueen päiväkoti on ottanut teokset omakseen osaksi toimintaansa.
Kaarna-Suomi toivoo, että Leinelässä saavutetut kulttuuripalveluiden ja Maankäytön, ympäristön ja rakentamisen toimialan kohtaamiset jäävät elämään Vantaalla. Hän näkee Vantaan tiiviisti osana metropolialuetta, jossa jokaisella asuinalueella on kuitenkin oma kaupunginosaidentiteettinsä.
”Taide rakentaa oman yhteisön juuria ja arvostusta. On tärkeää, että taidetta ei ole pelkästään paraatipaikoilla, vaan myös tavallisissa ympäristöissä kuten asuinalueilla. Asuinalueen kautta identifioidutaan, ja julkisessa tilassa opitaan olemaan ihmisiksi.”
Myyrmäen värikäs kasvojenkohotus
Vantaalla on julkisten tilojen suunnittelussa panostettu myös graffitiin ja katutaiteeseen. Siinä missä moni kaupunki on nähnyt graffitit ongelmana, on Vantaalla nähty asia toisin: katutaide on osa urbaania ympäristöä. Katutaiteella ja seinämaalauksilla on annettavaa myös julkisten ympäristöjen suunnitteluun.
Myyrmäen vuonna 1975 valmistunut asema koettiin pitkään epämiellyttävänä ympäristönä. Viime vuonna valmistuneen Kehäradan rakennushankkeen myötä Vantaan kaupunki kunnosti radan varren asemia, ja vuoroon tuli myös Myyrmäen aseman perusparannus.
Uudistunut asema julkistettiin maaliskuussa 2015 hyvin eri näköisenä. Entisestä huonokuntoisesta asemasta kuoriutui värikäs ja iloinen ympäristö. Myyrmäen aseman sisäseiniin tuli yhteensä 600 neliömetriä värikkäitä seinämaalauksia, jotka toteutti taiteilijakollektiivi Multicoloured Dreams. Maalaukset ovat Suomen suurin julkiseen tilaan toteutettu katutaideteos.
Eri puolille asemaa levittäytyvää kokonaisuutta oli mukana tekemässä kymmenen taiteilijaa. Kokonaisuus on erilaisista teemoista huolimatta silti yhtenäinen, sillä kaikilla taiteilijoille oli käytössä samat kahdeksan värisävyä. Maalauksen tekivät taiteilijat ja kuvittajat Elissa Eriksson, Heidi Hänninen, Salla Ikonen, Satu Kettunen, Laura Lehtinen, Sara Multanen, Ilona Partanen, Jesse Pasanen, Maikki Rantala ja Hans-Peter Schütt.
Myyrmäki-liikkeen aktiivi Petteri Niskanen kertoo, että aloite katutaiteeseen tuli alueen asukkailta.
”Kun aseman remonttia lähdettiin suunnittelemaan, järjestettiin asukastilaisuus, jossa asukkailta kerättiin ideoita aseman remonttiin. Tilaisuudessa nousi esiin toiveita muun muassa katutaiteesta ja kahvilasta. Kaupunki suhtautui näihin ideoihin myönteisesti, ja niin taidehanke saatiin käyntiin.”
Kaupunki tilasi maalaukset, ja ne rahoitettiin aseman perusparannusbudjetista. Remontin yhteydessä aseman seinät olisi joka tapauksessa pitänyt maalata uudelleen. Valkoisen maalin sijaan vantaalaiset päätyivät värikkäämpään ratkaisuun. Aseman ulkoseinällä katutaideteemaa jatkaa vielä myöhemmin maalattu chileläisen Un Kolor Distinto -ryhmän teos.
Katutaiteella on Vantaalla vahva tuki
Katutaiteella on Vantaalla pitkät perinteet. Jo vuonna 1996 taidemaalari Paula Holopainen maalasi kolme vantaalaista alikulkua vierekkäisillä Uomatiellä, Kuohukujalla ja Vaahtokujalla.
Katutaiteen puolesta on puhunut muun muassa Myyrmäen asukkaiden Myyrmäki-liike, joka on laatinut Myyr York -katutaidekartan. Liikkeen tarkoitus on tehdä Vantaata kansainvälisestikin tunnettu katutaidekohde. Toiminta on virinnyt omaehtoisesti, ja Vantaan kaupunki sekä Vantaan taidemuseo Artsi ovat tukeneet katutaidetta ilmiönä. Vantaan taidemuseo Artsi on tämän vuoden keväästä lähtien erikoistunut graffitiin, katutaiteen ja performanssitaiteen esittelyyn.
Viime aikoina Vantaalla muraalitaidetta on saanut Myyrmäen aseman lisäksi muun muassa nuorten ohjauspiste Ohjaamon rakennus. Myös Vantaan taidemuseo Artsin julkisivuun on juuri maalattu Suomen suurin pysyvä graffitimaalaus.
Teksti: Hanna Hannus